15.10.2017

KUN VIIKONLOPUT EIVÄT OLLEET ITSESTÄÄNSELVYYS

Tai toki viikonloput ovat olleet sinänsä itsestäänselvyys, että joka viikko sellainen on. Mutta se, ettäkö silloin olisi vapaata - se ei tullut moneen vuoteen pieneen mieleenkään. Vapaat viikonloput oltiin yleensä sovittu etukäteen menojen mukaan ja pyydetty erikseen töistä vapaaksi. Harvassa olivat ne lauantait, kun heräsin vailla suunnitelmia. Se oli aika kuluttavaa aikaa, sillä tottui siihen, että on koko ajan menossa. Viikot koulussa ja sitten vielä viikonloput töissä. Mutta en valittanut tai ollut sitä mieltä, että siinä olisi jotain huonoa. 18-vuotiaana tämä rytmi alkoi ja nyt 25-vuotiaana se on muuttunut.

sundays-4
sundays-5
sundays-3
sundays

Tämän vuoden olen viettänyt viikonloput vapaalla. Se oli alkuun ihan hemmetin outoa juurikin sen vuoksi, kun oli tottunut olemaan menossa koko ajan. Kun ensimmäiset tyhjät viikonloput iskivät, olo oli jopa huono ja koin syyllisyyttä tekemättömyydestä. Miksei mulla ole mitään tekemistä tai menoa? Missähän kaikki kaverit menevät? Miten en aiemmin tajunnut suunnitella mitään menoa?

Huh, se vasta kuluttavaa olikin! Nyt viime kuukausien aikana olen vihdoinkin tajunnut, ettei jatkuvasti tarvitse suunnitella ja olla menossa. Varsinkin syksyn tullen on mukava olla kotona ja spontaanisti katsoa, mitä tekisi jos siltä tuntuu. Rennot treffaamiset ystävien ja perheen kanssa on ollut parasta. Tiedättekö, kun suunnittelematta ollaankin yhtäkkiä porukalla saman katon alla ja katsotaan television viihde-tarjontaa (kuten sohvaperunoita tai Vain Elämää-ohjelmaa) tai pelataan seurapelejä.

Nyt etenkin sunnuntait ovat itselleni korvaamattoman tärkeitä. Se on aikaa, kun syön rauhassa hyvän aamupalan, selaan blogeja ja Pinterestiä, etsin uutta musiikkia ja pesen pyykkiä. Kyllähän näitä hetkiä oli aiemminkin, esimerkiksi arkisin silloin kun työvuoro alkoi vasta neljältä. Asioissa on aina puolensa, mutta ai vitsit mä oon nauttinut erityisesti näistä sunnuntai-päivistä. Tuntuu, että silloin saan nukuttua tarpeeksi hyvin ja kerään koko päivän energiaa seuraavalle viikolle.

Kaikkien vuosien jälkeen, viikonloput tuntuu oikeutetusti ihan hiton hyville just nyt.

12.10.2017

RAINY DAYS

powder wall-11
powder wall-16
Näyttökuva 2017-10-12 kello 20.31.40
Takki Marella / Neule H&M / Housut Cubus / Kengät Vamos 


powder wall-14
powder wall-9
powder wall-15
powder wall-17

Tämä sää ei ole uusi uutinen, sillä kaikki ovat varmaan huomanneet, että Suomessa on satanut viimeiset kolme vuotta pari viikkoa putkeen. Toinen itsestäänselvyys on hankalat olosuhteet valokuvaamiselle. Mutta aiemmassa postauksessa sanoin oivaltaneeni jälleen kerran tässä hommassa erään asian - Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kaikkea ei tarvitse ylimiettiä. 

Tämän oivalluksen kautta, viime sunnuntaina kuvattu asu ja video oli mielekkäät ja rennot ottaa. Vesi rapisi hiuksille ja kengille, mutta se ei haitannut. Aiemmin olisin skipannut koko kuvaamisen, sillä märkä maa näyttää tunkkaiselta. Mutta nyt ensimmäinen ajatus oli, että mitä sitten?! Sellainen se nyt on ja se ei muuksi muutu eikä kenellekään tarvitse sitä todistella toisin.

Sitten toinen oivallus, jonka seurauksena kuvattiin myös video. Höpöttelijä-vloggaajaa musta ei saa, vaikka oon luonnostani melkoinen moottoriturpa. Mutta asuja olisi kiva esitellä myös videolla, sillä liikkeen myötä jotkut vaatekappaleet näyttävät erilaisilta. Pidän videot lyhyinä, luonnollisina ja "amatöörimaisella" kosketuksella editoituina. Aion lisäillä näitä aina silloin tällöin tällaisten asukuvien yhteyteen, jolloin ainakin toivottavasti tämä postausaihe saisi uutta puhtia!

8.10.2017

THERE IS A MONKEY PLAYING DRUMS IN MY BRAIN

OVER THE KNEE BOOTS-5

Neule Cubus / Saappaat Vamos / Laukku Kendall+Kylie Vamos

Näyttökuva 2017-10-08 kello 22.38.05
OVER THE KNEE BOOTS-7

Oon kirjoittanut tätä postausta nyt kolme tuntia - WHAT?

Okei, oon tehnyt tässä välissä muutakin, kuten syönyt, käynyt suihkussa, editoinut toiset kuvat ja videon, seikkailut Youtubessa sekä Pinterestissä. Jollain kielellä tätä sanottaisiin välttelyksi. Miksi välttelen tämän  postauksen kirjoittamista? 

Ehkä siksi, että oon kyllästynyt keskustelupalstojen ja sovellusten negatiiviseen ilmapiiriin blogeista. Mutta toisaalta haluan olla välittämättä muiden ihmisten energian tuhlaamisesta johonkin niin turhaan kuin negatiiviseen jauhamiseen. Ja tämä pätee itseasiassa ihan arjessakin - miksi välittää sellaisten ihmisten puheista, kenellä ei ole aidosti väliä? 

Ehkä välttelen kirjoittamista siksi, sillä en tosiaan tiedä, mistä pitäisi kertoa - jostain syvällisimmistä fiiliksistä vai siitä, että pelattiin pleikkaria monta tuntia putkeen eilen kaveriporukalla ja naurettiin aivan kippurassa ihan hölmöille jutuille. Iso suositus sellaiselle pelille kuin That's you! 

Pitäisikö mun kertoa uudenlaisesta inspiroitumisesta ja ajatusmaailmasta valokuvaamiseen ja videoihin? Tästä on itseasiassa tulossa esimakua seuraavassa postauksessa. I'm so excited!!!

Niin. Tämän takia kirjoittaminen tökkii, kun päässä pyörii tuhat ajatusta ja oma reagointi niihin on kuin pahemmassa kofeiinihumalassa. Tai humalassa. Lopputulos on kuitenkin sama - kasa sanoja, jotka epätoivoisesti muodostaa lauseita ja hakee aasinsiltoja oikealta sekä vasemmalta. 

Jos jotain fiksua saisin kirjoitettua, niin tuosta asusta! Syyspukeutuminen voi kyllä joskus olla maailman helpointa hommaa. Siihen ei tarvita kuin pitkä ja lämmin neule sekä ylipolvensaappaat. 

4.10.2017

WHEN DENIM MET MILLA&RIIKKA

diy pearl denim_-3
diy pearl denim_-5
Näyttökuva 2017-10-03 kello 21.36.41

diy pearl denim_-4

Mitä tarvitaan, kun Milla ja Riikka tuunaa farkkutakin ja farkut helmillä? Visio, videokamera, rautaiset hermot ja pullo kuohuvaa. Ajatus helmistä heräsi jo keväällä ja silloin mietimme Millan kanssa DIY-puuhailua sen tiimoilta - onneksi trendi ei ole vielä pyyhältänyt ohi, kun vihdoin saimme aikataulut yksiin. Moni kyseli Instagramin puolella jo, että mikä se lopputulos nyt oli??? JA TADAA - se hetki on viimein täällä kun video on valmis Youtuben syövereihin. Kertokaa ihmeessä, mitä fiiliksiä DIY-video aiheuttaa!

Mä tuunasin siis farkut ja toisen taskun pielen helmillä ja Milla teki pieniä helmiryppäitä takkiinsa. Täytyy antaa suuret aplodit Millalle, sillä aiemmin mainitsemani rautaiset hermot olivat hänellä. Oon sen verran tumpelo, mitä tulee ompelemiseen, niin oli ihanaa että apu kiperiin tilanteisiin löytyi pöydän toiselta puolelta. Yhdessä tekeminen oli ihan superhauskaa ja jos tämän tyylinen projekti on mielessä, suosittelen ehdottomasti toteuttamaan sen kaverin kanssa! 




Ps. If I can do this, you can do this!!